Ajatuksia, joita Valkea Velho Fi 9999 Mallarissa 131 herätti

Kautta aikain kerhomme ikäviin piirteisiin on kuulunut niuhotus. "Malliterroristeillä" on unelma täydellisestä mallista. Todellisuus on toisenlainen ja he ovat oman unelmansa vankeja, mallailusta ei ole jäänyt muuta jäljelle kuin mallien aloittaminen - ja puheet.

Onneksi näitä epämallareita on pieni vähemmistö. Mallailun pitäisi olla hauskaa ja liika tarkkuus tappaa ilon. Tärkeää on säilyttää suhteellisuus: "Mallini ei ole täydellinen - so what?"

Oikean värin etsintä on myös toivotonta puuhaa. Mekaaninen kuluminen, auringon tuhoava ultraviolettisäteily, sateet, pesu ym. muuttavat ajoneuvojen ja uniformujen "oikeaa" väriä. Purkeista suoraan saatava väri on usein riittävä. Väri, joka näyttää oikealta - on oikein.

Hieman eri mieltä uskallan olla Velhon kanssa lisäosien käytöstä. Pienenkin mallin valmiiksi saaminen joskus on tuskallinen prosessi - muuten niin moni ei jäisi kesken. Jos löydän mielenkiintoisen lisäosa- ja korjaussarjan sen myöskin hankin, vaikka sen hinta malliin nähden on suhteettoman kova. Jos mallin valmiiksi saaminen helpottuu lisäsarjan avulla, en pitäisi sitä nuhtelemisen arvoisena. Ja kyllä pystyn iloitsemaan valmiista mallistani vaikka se rahallisesti tuli arvokkaammaksi. Toki kunnioitan enemmän heitä, jotka tekevät kaikki detaljit itse, vaikka turvaudun itse usein kaupasta hankittuihin.

Mallailu on hyvä harrastus, ei anneta suhteellisuudentajun menettäneiden niuhottajien pilata sitä. Jos näette malliterroristin kokemattoman hepun vieressä paasaamassa millimetrien osista tai oikeista kaarevuuksista, viekää tuo ilontappaja vaikka kahville. Ennen kuin harrastajan mieleen tulee kauhuajatus: "Onko tuo minunkin tulevaisuuteni?"

Mallailufilosofiani: suoraan pakkauksesta yksityiskohtia lisäten.

Mallailuiloja

Kirjoittanut: Fi-321.