Etusivulle
MIKÄ IPMS? - LIITY JÄSENEKSI - MALLARI - JÄSENILLE - GALLERIA - ARTIKKELIT - MALLIFORUM - IPMS-FORUM - LINKKEJÄ - PALAUTE -

Kannaksen Koukkaus 2001 (24. - 27.5.2001)

Oli sateisen synkkä aamu ja pihaamme kurvasi venäläisrekisterissä oleva pakettiauto. En tuntenut huolta tapahtuneesta, sillä kyseessä oli suunniteltu ja hallittu tapahtuma. Viisi hurjaa ja raakoihin olosuhteisiin valmista IPMS:läistä oli suuntaamassa matkansa Karjalan Kannaksen taistelupaikoille ja Pietariin. Muu seurue muodostui oppaana toimineesta Jukka "JP" Laineesta ja venäläisestä kuljettajasta, Volodjasta. Säätä lukuun ottamatta kaikki näytti lupaavalta. Siis matkaan.

Päivän kohteista ensimmäisenä oli rajamuodollisuuksien ja pienen shoppailun jälkeen Ihantala. Siellä tutustuimme sen kuuluisan (tai ainakin runsaasti kuvatun) T-34:n (jonka 303.RynTykPr:n vaunut tuhosivat tielle sen palatessa yksinäiseltä läpiajoltaan takaisin omiensa suuntaan) tuhoutumispaikkaan. Tietysti koko Ihantalan taistelun eri tapahtumat kerrattiin Pekka Niemisen selostamina. Vesisade latisti kieltämättä hieman tunnelmaa, mutta olimme kuitenkin itse asiassa "kiinni" ja matka jatkui Portinhoikan kautta Juustilan suuntaan, jonne ei aivan pääse vaan tien katkaisee rajavyöhykkeen valvonta-aita. Tieuran suunnalta voimme kuitenkin tutustua Rami Soinisen opastamana sotakamreeri Reino Lehväslaihon kunniankenttään eli PsPr:n vastahyökkäykseen 25. - 26.6.1944. Matkan varrella on myös PsPr:n komentopaikka Ylähovin tilalla. Vesisade laantuu - hienoa!

Portinhoikan risteykseen palattuamme selostusvastuu siirtyi Jarmo Lindgrenille. Portinhoikan tapahtumiin tutustuttuamme jatkoimme Talin suuntaan. Lisäkoukkauksena päätimme käydä yrittämässä pääsyä Talinmyllyn maastoihin. Pääsimmekin perille ja löysimme Talinmyllyn rakennusten kivijalat. Koska Talin-Ihantalan taistelumaastot olivat näin tulleet tutuiksi voimme aloittaa kahvitauon jälkeen (olisit Pekka vihjaissut, ettet juo kahvia...) siirtymätaipaleen Summan suuntaan.

Summassa tutustuminen Esa Muikun selostamana alkoi raskaissa aiheissa, sillä ensimmäinen pysähdys oli SK 16 (joukkueen majoitusbunkkeri) linnoituslaitteen kohdalla, jonka läheisyyteen venäläisten kokeilupanssarivaunu SMK pysäytettiin. Tämän jälkeen tutustuimme (venäläisparivartion päästettyä meidät ohitseen...) SK 10 linnoitteeseen, joka on kolmen konekivääärin ja majoitustilan rakennelma. Erikoisen siitä tekee keskimmäinen konekivääripesäke, joka on ainutlaatuinen kokeiluversio. Majuri Fabritiuksen suunnittelemassa asemassa on suojalevyn alta ylösnostettava kk-asennus (Linnoittamisen historia s. 40). Ohi ajaen totesimme vielä Summan kylän muiden linnoitejäänteiden sijainnin. Venäläiset ovat olleet tyylilleen uskollisia ja räjäyttäneet kaikki kantalinnoitteet heti ne haltuun saadessaan. SK 16:ssa on mm. katto kääntynyt räjäytyskohdalta ikään kuin saranoilla viereisen tilan katon päälle ylössuin. Panos on ollut "riittävä".

Matka jatkui Kuuterselkään, jossa selostajana toimi allekirjoittanut. Täällä etsityin kiintopiste oli Lounilan kivinavetan jäänteet. Käytössämme olleella materiaalilla on pakko todeta, ettei navetasta enää ole mitään jäljellä, mutta paikka todennäköisesti löydettiin. Tämän perusteella hahmotimme mieliimme muita tapahtumapaikkoja (mm. vänr Berg:n 75 PstK -joukkueen kohtalonpaikat). Oppaanamme toiminut "JP" esitteli meille VT-linjan puutteellisen valmiustilanteen. Matkalla ko. kohteelle tuli vastaamme sinnikkäin este koko matkan aikana. Tsekkoslovakian valloituksen (1968) tankkiveteraani oli selvästi sitä mieltä, ettei meillä ollut asiaa datshansa naapurissa sijaitseville linnoitteille. Hetken sanailun jälkeen olimme oppineet, että Tsetsenian ongelma olisi ratkaistavissa tämän tankkiupseerin toimesta yhdellä T-62 vaunulla noin puolessatoista päivässä. No - kohde nähtiin ja lisänä, veteraanin opastuksella, kenttähautausmaa, jossa lepäsi Kuuterselän vallanneita neuvostotaistelijoita ml. yksi neuvostoliiton sankari.

Päivä alkoi täyttyä ja maha kurista. Siirryimme WigWam-kahvilaan shashliki-annokselle. Majoituksena oli Rajajoen suun vieressä vanhan Suomen puolella sijaitseva pensionaatti Dyynit. Majoitus oli Neuvostovenäläisarkitehtuurin ilmentymä. Kuumaa vettä oli saatavilla (jopa kirkkaana runsaan juoksutuksen jälkeen). Huoneet olivat lämmitettävissä vastaanottovirkailijalta haetuin lisälämmittimin. Hetken maailman parantamisen jälkeen uni maittoi hyvin.

Aamupalan (srapnellipuuroa, lihapulla, muusia, kaakao ja leipä/voi/juusto) jälkeen matka suuntasi kohti Neuvostoliiton neljännen strategisen iskun polttopistettä - Valkeasaarta. Allekirjoittanut aloitti kesäkuun 1944 tapahtumien selostuksen 10. Divisioonan Esikunnan alueella paikallisten ilmavoimien tehostetoiminnan tukemana. Tästä siirryttiin kohti etulinjaa, jossa tutustuttiin sen tukilinjaan, Pastorin ojan kanjoniin, 10.K:n korsualueeseen ja venäläisten etulinjamaastoon. Monet kuvista ja selostuksista tutut asiat hahmottuivat selkeästi. Ja matka jatkui kohti Pietaria.

Hieman ennen suurkaupunkiin saapumista alkoi jälleen vesisade kiihtyen raesateeksi ennen keskustaan saapumista. Mutta koska näin oli sovittu matkajärjestelyissä, sade loppui noin sata metriä ennen Tykistö-, viesti ja pioneerijoukkojen museota! Saimme kuvata ja tutkia museon piha-alueen näyttelyesineet kaikessa rauhassa ja kauniissa ilmassa. Siis tela-, kenttä-, ilmatorjunta- ja panssarintorjuntatykkejä ja pioneeriajoneuvoja ja ohjuksia ja tykistöraketteja ja viestiajoneuvoja ja niin edelleen. Ja sitten sisätiloihin. Museossa on edustamiensa aselajien esineistöä usean vuosisadan ajalta painottuen toisen maailmansodan ajasta nykyhetkeen. Mallarille asian tekee mielenkiintoiseksi se, että esineistö on pääosin alkuperäisasussaan aina maalipinnan jäänteitä myöden. Selvästi on eroteltavissa erilaiset variaation venäläisten käyttämissä USEISSA naamiomaaleissa. Lisäksi voi useiden esineiden avulla hahmottaa saksalaisvärejä. Erityisen mielenkiinnon kohteita tuntuivat joukollamme olevan mm. BM-13 ZIS-6:n alustalla, 88 PAK 43/41, BM-21. Mitähän tästä pitäisi ajatella tulevien malliprojektien suhteen?

Museon yhteydessä toimii myös pienoismallikauppa, jonka varastoihin teimme pienen loven hankinnoillamme. Odotettu uutuus oli Zvezdan BT-7, josta erillinen arviointi tässä. Sääli sinällään, että varastot loppuivat ko. tuotteen kohdalla kesken.

Pikaruoka-annoksen (tosi tulista sinappia venäläisillä...) jälkeen olimme valmiit sotilaskirjakaupan hyllyjen tyhjennykseen. Mielenkiintoisia uutuuksia olivat BMP-1 ja T-64 kirjaset sekä tuorein TankoMaster. Muutoinkin täydensimme kirjastoamme.

Seuraavana kohteena oli KV-85. Tuskin yksikään kohde aiemmin matkan aikana on joutunut näin kiivaan "tulituksen" kohteeksi. Rulla poikineen kului kiinnostuneiden dokumentoidessa kohdetta tulevia projekteja varten. Kiitokset Ramille kiipeilytaidoista - tuli kansidetaljitkin talteen! Samalla tutustuimme Leningradin piirityksen aikaiseen linnoitteeseen. Sadekin älysi pitää tauon juuri oikeaan aikaan!

Muistomerkkikierros jatkui ja päättyi Pultavan kahteen T-34-85:een. Kohteen tekee mielenkiintoiseksi toisaalta se, että sillä muistetaan taisteluita, joilla saksalaisjoukot pysäytettiin ennen pääsyä hallitsevaan maastonkohtaan ennen Leningradia ja toisaalta se, että sotkat ovat keskenään erilaiset. Harvinaisemmassa versiossa on Krasnoje Sormovon tehtaan torni (siis: kaksi erillistä tuuletuskupua ja terävä alahelma tornin takaosassa). Vaunujen ja seurueemme kuvaamisen jälkeen olikin aika siirtyä ruokailuun Hotelli Moskovan yhteydessä toimivaan Salt and Pepper -ravintolaan.

Seuraavana aamuna oli edessä Kannaksen kierros, joka alkoi Polviselän taistelun esittelyllä. Allekirjoittaneen selostuksella tutustuimme taistelun kulkuun ja hieman erikoiseen maastonrakenteeseen. Tältä Panssarijääkäripataljoonan kunniankentältä onnistuimme löytämään todennäköisen taisteluaseman, jossa kersantti Leo Salmen johtama 7./Ps.JP:n 75 PstK 40 -tykkiryhmä ampujanaan korpraali Aarne Jokela aloitti Polviselän taisteluissa vaunujen tuhoamisen. Tykkiryhmän tilille tuli neljä vaunua ja koko Ps.JP:n 17 vaunua. (Käkelä: Marskin Panssarintuhoojat ss. 402-416)

Siiranmäen taistelualueeseen tutustuminen alkoi VT-aseman betonisiin panssarintorjuntaesteisiin tutustumalla. Hienosti oli vielä tallella sekä varsinaisia esteharkkoja, että tieurien sulkemiseen tarkoitettuja pyramidin muotoisia lohkoja. Seppälän talon maastossa tutustuimme Ramin ja "JP:n" opastamina Siiranmäen taisteluiden polttopisteeseen. Harmittava maansiirtotoiminta on muuttanut varsinaisen Siiranmäen soramontuksi, joten osittain joutuu asiaa hahmottamaan mielikuvissaan. Matkamuistoksi tarttui pätkät Siiranmäen piikkilankaa. Kahvitauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Äyräpäätä.

Lammasniemen kohdalla Äyräpäässä kuulimme Pekan selostuksen taisteluiden kulusta. Jälleen kerran hahmottui maaston muodostus kirjatietouden tueksi mieliimme. Selvisi Äyräpään harjun muoto, virran leveys ja vuolaus, Vuosalmen sillanpääaseman maasto jne.

Muolaanjärven pohjoispäässä pysähdyimme ihmettelemään Mannerheim-linjan tuhottuja linnoitteita ja piristämään matkalaisten mieltä kahvilla.

Honkaniemen taistelualueella kuulimme Jarmon selostuksen sotiemme ensimmäisen panssari panssaria vastaan taistelun tapahtumista. Tapahtuman heikko suomalaismenestys ja Vickersien heikko tekninen taso herätti keskustelua. Kyseessä on ainutlaatuinen taistelu siltäkin osin, että siitä on taistelukertomukset sekä suomalaisten, että venäläisten kirjoittamana (Panssari 3/1994). Näin oli jälleen aika ruokailla (shashlik) ja majoittua.

Viimeisen matkapäivän ohjelma alkoi Viipurin taistelupaikkoihin tutustuen. Monet venäläisten ottamat valokuvat kesältä 1944 löysivät paikkansa Esan opastuksella: Churchill:t, BA-10:t, T-34:t, KV-1, jne. Ostosten jälkeen olimmekin valmiit suuntaamaan kohti rajaa.

Vielä oli kuitenkin jäljellä Viipurinlahden taisteluiden tarkastelu. Tässä kohdin oli eniten epätietoisuutta paikan suhteen. Pikaisen karttatiedustelun jälkeen päädyimme yrittämään Karppilan kohdalla olevaan niemeen. Onneksemme tiestö mahdollisti pääsyn aivan niemen kärkeen asti. Täältä avautui paras mahdollinen näkymä Pekalle selostaa taistelutapahtumat. Niemen kärjestä löytyi jäänteitä taisteluasemista.

Matkalla rajalle paikallistimme vielä saksalaisen 122.D:n rynnäkkötykkiosien sijoituspaikat.

Onneksemme rajamuodollisuudet sujuivat normaalisti ja paluumatkaan pääsimme hyvissä ajoin.

Kokoonkutsujana esitän tässä yhteydessä julkiset kiitokset

  • JP:lle opastus-, kuljetus- ja majoitusjärjestelyistä
  • matkalaisille hienosta seurasta ja hyvin valmistelluista esittelyistä (Pekka: lähetäthän kopiot?)
  • sekä kuljettajallemme Volodjalle hyvästä ajosuoritteesta ja sitkeydestä kuunnella sekavaa kööriämme.

Sääli, ettei kaikki halukkaat voineet osallistua! ( "JP" on kiinnostunut kuljettelemaan vastaavia retkueita jatkossakin. Yhteyttä voi ottaa 040-5563921. )

Retkueen puolesta, Jukka Purhonen

Kuvatekstit

Kuva 1: Matkaseurueen IPMS-osuus Äyräpään rannalla. Taustalla aukeaa Vuoksi ja sen takana Vuosalmen peltoaukea. Vasemmalta luetellen: Pekka Nieminen, Jukka Purhonen, Jarmo Lindgren, Rami Soininen, Esa Muikku. (kuva: Jukka Purhonen)

Kuva 2: kuljettajamme Volodja sekä "JP" tyytyväisinä hetken aurinkoon. (kuva: Jukka Purhonen)

Kuva 3: Summan kylän linnoite SK-16, jonka katon puolikas on venäläisten tuhoamisräjäytyksellä kääntynyt toisen puolikkaan päälle. (kuva: Jukka Purhonen)

Kuva 4: Dioraama voi olla isokin. Ponttoonisilta Tuuloksessa...hmmm....(kuva: Jukka Purhonen)

Kuva 5: Pojat ihmettelemässä saksalaisen kaluston värisävyjä (lavetti Dunkel Geld ja putki Panzer Grau) (kuva: Jukka Purhonen)

Kuva 6: Pekka Nieminen ja isot putket Pietarin Tykistö-, Viesti- ja Pioneerijoukkojen museossa. (kuva: Jukka Purhonen)

Kuva 7: Aseistusta ihmeellisemmästä päästä. (kuva: Jukka Purhonen)

Kuvat 8, 9 ja 10: Ehkä eniten filmimateriaalia tuhlaantui KV-85:een tutustuttaessa. kiitokset Ramille kiipeilyurakasta! (kuvat: Pekka Nieminen)

Kirjoittanut: Jukka Purhonen, Fi-613.

Liitetiedostot

Kuva 10
Kuva 10
Kuva 1
Kuva 1
Kuva 2
Kuva 2
Kuva 3
Kuva 3
Kuva 4
Kuva 4
Kuva 5
Kuva 5
Kuva 6
Kuva 6
Kuva 7
Kuva 7
Kuva 8
Kuva 8
Kuva 9
Kuva 9
  
Webdesign Tomi Mynttinen